Valmis muotokuva

Tai ainakin melkein valmis. Kun malli on studiossa, ei parane käyttää aikaa esim. hiusten tummentamiseen koska siinä menee malliaikaa hukkaan. Joten viimeiset hetket perjantaina käytin sitten kasvojen yksityiskohtiin. Voisin vielä tässä viikonlopun puhteina viimeistellä tuota muotokuvaa hiuksista, korvasta, kaulalta ja käden alueelta. Maestron muotokuvaluennon perusteella tämä on ns. Holbeinilaista skeemaa noudattava muotokuva. Tarkoittaa sitä että base eli perusta kasvojen alla on tumma, samoin pään ympärillä on tummaa ja tausta on sitten vaalea tai neutraali. Näissä merkeissä pitää vielä tuota viedä eteenpäin. Tähän mennessä tuohon on mennyt aikaa siis 4x3 tuntia plus muutama tunti kotona hiusten tummentamiseen.

Olin tänään menossa ostamaan 6H -lyijykynää Zecchistä, mutta se olikin kiinni. Muistin että olihan tästä puhetta koulussa, lauantai on täällä pyhäpäivä. Tarvitsen 6H:ta barguen viimeistelyssä. Hiusten vaalea alue tarvitsee todella kevyttä kättä ja kovaa lyijykynää yksityiskohtiin, ja tuollaista kynää ei minulla ollutkaan. Lisäksi tarvitsen muuta taidesälää, mutta pitää mennä sitten maanantaina uudestaan, joko ennen koulua tai sen jälkeen. Luultavasti ennen, koska bargue ei etene ilman tuota kynää maanantainakaan.

Taitelija tuo sähköautolla (mopo?) tavaraa myyntiin Piazza della Repubblicalla

Bargue on aiheuttanut nyt harmaita hiuksia minullekin, patsaan hiuksethan ovat jo harmaat ;) . Hiusnutturan alareuna oli 1-2 milliä liian korkealla. Kun sen näki, oli virhe silmiinpistävä. Jännittävää kuinka silmä ei vaan näe jotain asiaa, ennenkuin joku toinen sen näyttää tai jotenkin muuten se yhtäkkiä paistaa silmiin. Siirsin alareunaa alas, jolloin sitten hiusnutturan muut varjot ja muodot olivat väärin. Joten siirsin niitäkin. Hieman kismitti, koska kunnon mittauksilla, tarkistuksilla ja ennen kaikkea Katsomalla asian olisi nähnyt aikaisemmin ja olisin säästynyt paljolta turhalta työtä. Mutta tällaista tämä on, näkemisen, mittaamisen, piirtämisen ja virheiden korjaamisen oppimista. 

Mittaamisen tärkeys on jotain sellaista mikä tietysti ulottuu koulunkin ulkopuolelle, myös ammattilaisen työhön. Kannattaa katsoa esim. YouTubesta Draw Mix Paint -kanavan taiteilijan videoita siitä miten hän mittaa asetelmien elementtejä erinäisillä mittaustyökaluilla. Mitatessa on lisäksi huolehdittava vartalon, hartioiden ja käsien asennosta, tuolin sijainnista ja korkeudesta, jne. Jos kaikki elementit studiossa eivät ole kohdallaan, tulee mittausvirheitä ja maalaus ei näytä realistiselta. Ja mittaamista ei vaan voi jättää tekemättä, ei ammattilainenkaan, sillä silmään ei ole luottamista. Sen sanoo jo havaintopsykologiset tutkimuksetkin. Et voi luottaa siihen mitä näet (tai luulet näkeväsi), ja taiteessa se tarkoittaa paitsi maalauksen kohdetta (asetelma, henkilö, maisema), vaan myös itse maalausta. Ja tietysti maalauksen suhdetta todellisuuteen. Aina pitää mitata koska et voi luottaa silmiisi. Ja silti jää tilaa taiteelliselle tulkinnallekin. Tietysti jos taiteilija ei ole realistisen tyylisuunnan kannattaja, ei niin tarvitse välittää onko nenä poskella vai missä.

Studiossa mittaamisen tärkeys tarkoittaa mm. maalarinteippimerkkejä lattiassa (osoittamaan mallin, maalaustelineen ja taiteilijan paikkoja), katosta roikkuvia merkkinaruja, sitä että valot ja tilassa olevat verhot ovat aina samalla tavalla, jne. Aina kun aloitamme uuden asennon piirtämisen, opettaja käy asennon ottamisen jälkeen merkitsemässä mallin jalkojen, käsien, jne. ympärille maalarinteipillä mihin paikkaan tauon jälkeen mallin pitää taas vartalonsa osat tähdätä. Lisäksi vielä me oppilaat saamme korjata yksityiskohtia asennossa tauon jälkeen. Ihminen ei tietystikään jaksa olla pitkään samassa asennossa joten myös se pitää hyväksyä että mallin asento muuttuu pikku hiljaa mallin väsyessä.

Taiteilijan pitää huolehtia mitatessaan, että vartalo ja kädet ovat aina samassa paikassa ja asennossa suhteessa maalauksen kohteeseen. Esimerkiksi tätä muotokuvaa piirtäessä siirsimme maalaustelineet lähemmäs mallia ja merkitsimme kukin oman telineemme paikan maalarinteipillä lattiaan, ja teipinpaloihin kirjoitimme oman nimemme.

Huono kännykkäkuva taas, ikuisuusongelma