Alla kuva koulun studio B/C:stä (tila voidaan jakaa kahteen osaan tai pitää yhtenä). Täällä olemme pääasiassa piirtäneet elävää mallia. Malli asettuu keskellä näkyvälle lavalle. Oma paikka sitten valitaan sen mukaan mikä sattuu olemaan vapaana ja/tai mistä perspektiivistä haluaa piirtää. Yleensä valitsen jomman kumman reuna-alueen, jos mahdollista, koska pidän voimakkaasta kontrastista ja enemmän profiilikuvasta kuin suoraan mallin edestä piirretystä kuvasta. Tosin usein uutta asentoa aloitettaessa ei tiedä vielä paikkaa valitessaan miten malli tulee asettumaan; seisomaan, istumaan, selkä, kylki tai joku muu suunta suoraan eteen tms.
Kuvassa oma olkalaukkuni lattialla oikealla puolen salia. Lounastauko alkaa olla ohi ja ehdin ekana paikalle. Huomaa lattialla teipit joilla merkataan maalaustelineiden paikat, sekä valaistussydeemit (valot ja verhot).
Tässä eräs päivä yhtäkkiä piirtäessäni mallista tuossa studiossa, muistin nämä stereonäkökirjat. Tiedättehän, ne kirjat joissa on sotkuisen näköisiä kuvia, mutta sitten kun tietyllä tavalla vääntelee silmiä, ilmestyy näkyviin kolmiulotteinen kuva. Mieleeni välähti että voisinko samalla tekniikalla "vääntää" silmissäni oman piirroksen ja telineen vieressä näkyvän mallin kuvat "päällekkäin" siten että huomaisin helpommin omassa piirroksessa olevat virheet. Siis kun malli ja piirros asettuisivat toistensa päälle. Kokeilin tätä, ja vaikka se oli aika vaikeaa, sain mallin ja piirroksen aika lähelle toisiaan, melkein päällekkäin omassa "näkökentässäni" siten että huomasin pari virhettä. Piirroksessa mallin käsi lepäsi reittä vasten vähän liian korkealla, ja oikea sääri oli hieman väärässä kulmassa.
Myöhemmin kokeilin samaa cast roomissa siten että samalla periaatteellä silmiä "kieroon vääntäen" sain korvakipsivaloksen ja oman piirroksen suoraan toistensa päälle. Tämäkin on vaikeaa tehdä eikä silmät jaksa pysyä tässä asennossa kauaa. Lisäksi, samalla kun silmiäni vääntelen, on yritettävä tehdä tietoisia vertailevia havaintoja siitä, onko oma piirros minkälainen suhteessa malliin. Tämä on aika vaikeaa kun samalla pitää tietoisesti vääntää niitä silmiä. Käytännössä siis on helpompaa mitata perinteiseen tyyliin jollain suoralla tikulla ja luotilangalla ja käyttää tätä stereonäkötekniikkaa vain silloin tällöin tarkistamaan onko kaikki kunnossa. Lisäksi tämä tekniikka toimii vain jos piirros ja malli sisältävät voimakkaita kontrastialueita eli varjoja tai voimakkaita viivoja.
Lyijykynäpiirros korvasta työn alla, ei vielä se hiiliversio.
Eilen kävin Zecchissä ostamassa tarvikkeet hiilellä piirtämistä varten. Sen jälkeen menin koululle ja siirsin korvan Roma-paperille hiilipiirrokseksi ja aloin tummentamaan taustaa. Tämä homma jäi hieman kesken kun lähdin iltapäivällä kotiin.
Tänään jatkoin kotosalla maalaamisen opettelua. Viime viikonloppu meni lauantain naapurin grillibileiden vuoksi "vähäisellä" työmäärällä, joten nyt oli vähän syytä ottaa takaisin menetettyä työaikaa :) Olen katsonut Sadie Valerin Indirect Oil Painting -DVDn ja Mark Carderin How to Paint Realism -videot, lueskellut koulun materiaaleja ja muistellut maestron demoja mitä olen aina välillä käynyt katselemassa koululla. Tänään sitten kokeilin grisaille -tekniikkaa (josta maestro demosikin viime viikolla koululla yhden askeleen) tuon yhden maalauksen kopion kanssa (kuva alla). Lisäksi siirsin yhden koululla tekemäni piirroksen maalauspaperille ja tein sen kanssa samat temput mutta vähän eri tapaan. Maalauksen pohjalla on ns. campitura eli pohjaväri, ja sen päälle sitten yhdellä värillä (harmaa; grisaille) maalataan muodot. Tosin tässä kuvan tapauksessa käytin sävyjen sekoittamiseen raw umber (tumman ruskea) ja titanium white -värejä, joten tässä enemmänkin ruskean sävyjä kuin harmaan sävyjä. Toisessa maalauksessa käytin sitten mustaa (ivory black) ja valkoista. Kaikki ei mennyt ihan putkeen mutta opettelemassahan tässä...
Noin kuukauden päästä alkaa maalauksen kesäkurssi, ja tarvitsen vielä paljon harjoittelua ja kokemusta öljyväreistä että saan kesäkurssista kaiken mahdollisen irti. Ei viitsi sinne ihan noviisina mennä...
Harjoituskappaleeni, ensimmäinen kerros grisaille -tekniikalla kädestä campituran päälle.
Lisäys: Niin, ja sitten löysin järkkärikamerastani sen valkotasapainosäädön! Olen usein moittinut iPhonen kameraa jolla piirroksista tulee huonoja kuvia, ja unelmoinut järkkäristä jolla saa kuvia siten että valkotasapaino on kunnossa. Luulin ettei omassa järkkärissä sellaista ominaisuutta ole. Sitten tässä yksi päivä kävin kaikki valikot ja napit läpi ja löytyihän se! Nyt vaan pitää opetella sen käyttö, ja pitäisi sen jälkeen sitten tulla kunnon kuvia piirroksista ja toivottavasti myös maalauksista. Valkotasapainon tarkoitushan on se, että kamera säädetään ottamaan huomioon kuvaustilanteen valaistus käyttämällä apuna valkoista paperia. Kamera analysoi onko kuvattu paperi oikeasti valkoinen ja säätää sitten toimintaansa siten että kuvatessa otetaan huomioon valon väri. Kokeilin tätä jo mutta en vielä ole ominaisuutta saanut oikein haltuun.
Tänään oli lisäksi siivouspäivä, testasin - kun tuli niin hiki siivotessa - myös ilmastointilaitteen ja se toimi onneksi ihan hyvin ja tehokkaasti. Kesällä täällä on kuulemma todella tukalaa, koska on paitsi kuuma, myös Arno -joen läheisyyden takia hyvin kosteaa joka taas pahentaa kuumuuden tunnetta. No, ei passaa valittaa, suomalaisen.
