Hidas kotouttaminen

Hitaasti edistyy kotouttaminen tällä mamulla. Sairastuin lähtiessä flunssaan, joka osoittautui aika pahaksi. Buranaa kuluu ja vitamiineja. Lisäksi venäytin selkäni nostellessa sohvaa Firenzessä pakatessani tavaroita. Etsin sohvan alta kadonneita Wi-Fi -tukiaseman antenneja. Ei löytynyt. Asuntoni Oulussa on siis vieläkin puolillaan jätesäkkejä ja pahvilaatikoita. Hitaasti siis etenee. Flunssa on vieläkin päällä, joten joulu mennee aika rauhallisesti purkaessa tavaroita ja siistiessä asuntoa.

Italiassa töitteni ja maalaustarvikkeiden rahtaaminen edistyy "rennolla" otteella. Kuljetusfirma haki taulut, piirrokset, maalaustarvikkeet ja taidekirjat 9.12. Nyt, lukuisten sähköpostien ja puhelujen jälkeen vihdoin sain viimeisen tiedon jonka tarvitsen maksaakseni rahtaamisesta. Lauantaina sieltä lähetettiin hinta, mutta maksutiedot jäivät puuttumaan. Nyt tänään toisen yrityksen jälkeen sain puhelimella kiinni myymälävastaavan ja sain PayPal -osoitteen johon maksun voi suorittaa. Aikoivat - kun hoputin heitä - lähettää tavarat "huomenna". On kuulemma joulukiireitä. Alun perin ilmoitin heille että saavat lähettää tavarat heti ja maksan kaiken heti kun vaan kertovat miten, siis vajaa kaksi viikkoa sitten. Jos näin olisi tapahtunut, rahti olisi jo täällä. No, tällaista se joskus on, Italiassa.

Kotistudion pystytys siis odottaa tuota rahtia. Hankin kuitenkin jo maalaustelineen ja kävin ostamassa muutaman siveltimen ja maalausnesteitä että pääsen vauhtiin. Onneksi hyvin varusteltu taidetarvikeliike on tuossa ihan parin korttelin päässä. Varastoimistani tavaroista löytyi öljyvärejä ja lisää maalausnesteitä, ja paletin sekä mahlstickin toin mukanani matkalaukussa. Maalaustelineellä on siis jo yksi hiilellä luonnosteltu työ odottamassa viimeisiä korjauksia ja fiksaamista, jonka jälkeen pääsen puristelemaan tuubeista maalia paletille... Välillä kun tämä laatikoiden purkaminen alkaa väsyttämään flunssaista, istahdan maalaustelineen eteen. Tosin sairaana olemisen kooma tarkoittaa useinmiten sitä etten tee yhtään mitään. No, pikku hiljaa alkaa jo helpottamaan.

Talvi-idylli, kun saavuin Ouluun. Tämän jälkeen onkin sitten lumi sulanut vedeksi, rännäksi ja jääksi ja olosuhteet ovat aika lailla ikävämpää nähtävää.

Viimeinen päivä

Tavaroiden rahtaamisesta huolimatta piti käydä vielä ostamassa matkalaukku ja maksaa siitä ylimääräistä lennoilla. 

Flunssakin iskee sopivasti. Nyt pakkaamaan ja siistimään jälkiä, aamulla kentälle. 

Takaisin tulen heinäkuussa parin viikon vorkshoppiin joten en sano hyvästi vaan näkemiin, Firenze!

Koiraystävällinen kaupunki, juomakippoja on siellä sun täällä. 

Salaovi ties minne. 

Maestron opettajan, Pietro Annigonin työ Palazzo Strozzissa. 

Paluun valmisteluja

Rahtaan isommat ja painavimmat tavarat Suomeen. Siis taulut, piirrokset, kirjat, kangasrullat, maalit, siveltimet yms. mitä ei kannata matkalaukuissa lentokoneeseen laittaa. Kuriirifirma haki kamat aamulla, tekee niille laatikon ja hoitaa rahtauksen.

Hiilipiirrokset ovat erityisen herkkiä kuljetuksen aiheuttamille vaurioille. Teippasin ne piirroslevyihin kiinni ja levyt vastakkain pullonkorkeista tehtyjen palasten erottamina. Luultavasti ja todennäköisesti kuljetuksen aiheuttama tärinä ja värinä aiheuttaa hiilen irtoamista paperista, huolimatta fiksatiivin käytöstä.  Jo kesällä lievästi vaurioituneet grafiittipiirrokset ja hiilipiirrokset pitää siis ensin korjata kun ne saapuvat Suomeen. Vasta sen jälkeen valokuvaan ja kehystän ne. 

Seuraavaksi vien opiskelijakavereille myymäni tavarat heille. Maalaustelinettä ei kannata rahdata Suomeen ja maalausnesteiden kanssa voi tulla ongelmia (tulenarkuus) joten ne jätän tänne. Niitä nyt saa Suomessakin vaikka hinnat on aika lailla korkeammat kuin täällä. Pistin kotiin menevään pakettiin muutaman rullan Zecchin kangasta. Se on aika kallis öljypohjainen kangas joka maksaa Suomessa hunajaa jos sitä sieltä edes saa. Itse sitä toki voisi tehdä mutta pohjan kuivuminen vie parikin vuotta, joten...

Viimeiseksi pakkaan jäljellä olevat tavarat matkalaukkuihin. Sen jälkeen selviää tarvitsenko vielä ylimääräisen matkalaukun ja käyn sen sitten ostamassa jos näin käy.

Aikaa jää toivottavasti vielä pariin kolmeen museokäyntiin, viimeisen Firenzen viikonloppuni aikana. Strozzin museossa on ainakin hyvä näyttely menossa. Lisäksi ihan naapurissa oleva museo Bardinin puiston yhteydessä on käytävä katsomassa. 

Muutoksen rattaat rutisee

Taulut osin pakattu, hiilipiirrokset salkussa teipattuna. Grafiittitöitä paketoin tänään ja huomenna. Silloin myös työkalut ja tarvikkeet. Ensi viikolla rahtifirma hakee tavarat. Toivotaan ainakin, sieltä ei ole vastattu yli viikkoon maileihin ja puhelin tuuttasi varattua koko aamun. 

Tänne jää maalausteline, maalausnesteet ja muuta pientä sälää joita ei kannata rahdata Suomeen. Niille onneksi löytyi helposti ostaja koulun opiskelijoista. 

Joulutori Santa Crocen aukiolla. 

Palazzo Vecchion luona ja keskustassa yleensä, paljon väkeä tänä iltana liikkeellä. 

Lopullinen versio viimeisestä figuurista. 

Jäljellä vain purkua, pakkaamista, siirtyminen takaisin Suomeen. Onneksi kaikenlaista apua tähän olen saanut moneltakin, aika iso projekti on paluu kuten oli tänne lähtökin.  

Uusi koti odottaa, osa varastoiduista kamoista on jo tilattu sinne toimitettavaksi ja suunnitelma omasta kotistudiosta on jo hyvin pitkällä. Ja työtkin pitää aloittaa...

Kolme päivää

Kolme päivää koulua jäljellä. Sen jälkeen alkaa armoton järjestely, tavaroiden rahdin järjestäminen ja matkalaukkujen pakkaaminen.

Nina saapui juuri Ouluun. Kiva kohta nähdä kaikkia!

Francesca

Francesca. Grafiitti Canson -paperille, korkeus 40 cm. iPhone -kuva

Eilen päättyi kolmen viikon figuurin piirros, noin 40 työtunnin lopputuloksena. Pehmennän vielä varjojen siirtymiä erityisesti tuolin alla lattialla, ja siistin valkoisia alueita, terävöitän reunoja jotka sitä kaipaavat, signeeraan ja ruiskutan fiksatiivia pintaan ja se on siinä. 

Maanantaina dry brushingia Maestron kanssa ja sen jälkeen aloitan viimeisen kolmen viikon figuurin piirtämisen. Aamupäivät jatkuvat grisaille -maalauksen kanssa cast roomissa.

Lähden tästä etsimään isoa ja tukevaa laatikkoa taidekamojen rahtaamiseen Suomeen. Jos ehdin, käyn myös Zecchissä ostamassa uuden paletin - maalit ehti kuivua kiinni entiseen :(  - ja maalinestepurnukoita. Huomenna lähdemme pienellä koulun porukalla koko päiväksi autolla tutustumaan Chiantin seutuun. Mukavaa viikonloppua blogin lukijoille.

Arnon hirviö ja oliiviöljysato

Arno -joella on oma loch ness -hirviö. Katso video! Siellä se uiskentelee.

Toisaalla, kauden tuore oliiviöljysato on ilmestynyt kauppoihin. 

Hidasta menoa

Tässä tämän päivän tulos figuuristudiossa:

Rakeinen ja heijastuksia sisältävä edistymiskuva

Sain tehtyä olkapäätä, kaulaa, vatsaa vähän parantelin, varjoja rinnassa sekä kasvoja ja hiuksia. Mikään alue ei ole vielä valmis. Hidasta on, tämä siis kolmen tunnin työn tulos...

Tämä valoisten kohtien piirtäminen on yleensä se kaikista eniten aikaa vievin vaihe. Vaikka grafiittia jää paperille paljon vähemmän kuin aikaisemmissa vaiheissa. Tässä vaiheessa tehdään teokseen sen realistisuus ja näköisyys. Eli tässä kohtaa pitää olla erityisen tarkka ja varoa ettei vaan tee liikaa yksityiskohtia eikä tee niitä liian voimakkaana. Kaikki tämä huonontaa lopputulosta. Pitää vihjailla muttei sanoa suoraan, yksinkertaistaa eikä kopioida todellisuutta. Tätä piirrän vielä tämän viikon. Ensi viikolla alkaa viimeisen figuurin piirtäminen, omalta osaltani.

Maalauskin edistyi, cast roomissa. Korjailin pieniä asioita sieltä täältä, ja viimeistelin yläosan varjot jotka olivat jääneet alkutekijöihinsä. Sen jälkeen sekoitin taustaväriä lisää, tällä kertaa hieman viileämpää ja tummempaa kuin tausta oli ensimmäisen maalauskerran jälkeen. Maalasin sekä taustan että veistoksen heittämän varjon toiseen kertaan. Näin päättyi first painting, ja huomenna aloitan second painting -vaiheen. Eli maalaan kaiken uudestaan, tällä kertaa yksityiskohtaisemmin, seuraillen ja parannellen sitä mitä kankaalla on nyt. 

Second painting -vaiheessa vaihtuu maalausneste, fat over lean -periaatteen mukaan. Jokaisen uuden kerroksen maalausnesteessä on oltava hieman enemmän öljyä (siis vähemmän ohennetta) kuin edellisen maalauskerroksen nesteessä. Näin alempi kerros kuivuu nopeammin kuin ylempi kerros. Jos tapahtuisi toisin päin, kävisi niin että yläkerros kuivuttuaan repeilisi kun alempi kerros alkaa kuivumaan, maali kun supistuu kuivutessaan, ja seuraksena maalauksen pinta rakoilisi. Tämähän on nähtävissä monissa vanhoissa tauluissa.

Pakollinen edistymiskuvakatselmus

Otan joka päivä aina työnteon jälkeen kuvan työstä jotta voisin seurata miten homma etenee. Tässäpä taas kuvia keskeneräisistä töistä tältä viikolta, jutustelun ohessa. 

Toissapäivänä grisaille -maalauksen kanssa tapahtui taas yksi silmien avautuminen. Samanlainen kuin viimeisen hiilipiirroksen, Carpeaux:n, kanssa. Huomasin silloin yhdessä vaiheessa, ihan yhtäkkiä, että kaikki on aivan liian leveää. Carpeaux:n suu, patsaan jalusta olivat aivan liian leveät. Ja heti tietysti korjaamaan. 

Sitä opettajat täällä jaksavat aina toistaa. Heti kun virheen näkee, se on korjattava. Ei ole vaihtoehtoa. Tai on - jos et korjaa, työstä ei tule hyvää. Ongelma ei mihinkään katoa ja sen kiertäminen ei yleensä auta asiaa. Toki sekin on totta että täydellisyyttä ei kannata tavoitella. Mutta jos selkeä virhe löytyy, sitä ei kannata alkaa piilottelemaan tai kiertämään. Nöyrästi vaan korjaamaan ja tekemään uusiksi. Mitä aikaisemmin, sen helpompaa ja nopeampaa se on. 

Toissapäivänä siis huomasin että tämän grisaille -maalauksen kanssa on sama juttu. Maalaukseni on aivan liian leveä, tässä tapauksessa vajaa sentin verran. Taipumuksenani on näköjään tehdä liian leveää ja myös usein liian tummaa. Vaikka kuinka mittaan niin leveää tulee. Jokaisella taiteilijalla on joku oma taipumus jota vastaan aina kamppailla. Tämä liian leveän tekeminen on kuulemma aika yleinen näkemisen ja tekemisen ongelma. 

Samalla silmänavauksella huomasin että taulun värit ovat aivan liian kylmät. Lämpimät sävyt patsaassa suorastaan hehkuivat yhtäkkiä silmään, ja oma maalaukseni näytti aneemisen kylmän harmaalta siinä vieressä. Varmistin asiaa hetken ja vinkkasin opettajan paikalle. Eikös olekin näin, kysyin. Opettaja otti virkkuukoukun, mittaili ja totesi että näin on, ja lämpötila on myös pielessä. Ja sitten töihin. Ei siinä kannata asiaa tuskailla. Kakkaa ei kannata tehdä joten korjataan asia. Sekoitin uudestaan taustaväriä paletille, varmistin että se on samanlaista kuin jo taululla oleva, sipaisemalla väriä taustaan ja aloin höyläämään sivuilta pois ylimääräistä leveyttä. Edes takaisin siinä sai vähän aikaa hinkata ennenkuin tilanne oli tyydyttävä. 

Tänään jatkoin sitten varjoisilla alueilla (turn to the dark side, Luke) ja siellä otin käyttöön lämpimämmät sävyt. Käytännössä siis enemmän raw umberia ja vähemmän ivory blackiä kuin aikaisemmin. Valoisilla alueilla korjaan lämpötilan myöhemmin. Sen voi tehdä opettajan mukaan vaikka ihan viimeisellä maalauskierroksella. 

Grisaille Davidin pärstästä tämän aamupäivän jälkeen. Kännykkäkameralla on raukalla vaikeuksia valottaa oikein sekä patsas että taulu. Toinen on yli- ja toinen alivalottunut. 

Tuo toistuva silmien avautuminen jaksaa hämmästyttää. Yhtenä hetkenä asiat ovat aika lailla kunnossa, sitten samassa hetkessä huomaat että ei helvetti, tämähän on ihan päin persettä. Sitten et voi ymmärtää mikset aikaisemmin tätä nähnyt. Siis aivan uskomatonta. Koulussa on kyllä opetettu monta kertaa että esimerkiksi viivapiirroksen virheitä voi olla vaikea havaita ilman varjoja. Kun varjojen muodot ja valöörit on vihdoin paikallaan, virheet itse viivapiirroksessa nousevat esiin. Eli tämä on ihan luonnollinen osa prosessia. Tietyt asiat pysyvät näkymättömissä, siihen asti kun kuvaan tulee joku uusi tekijä, joka nostaa esiin ne aikaisempien vaiheiden virheet. 

Kun tämän ymmärtää ja hyväksyy luonnolliseksi osaksi ihmisen havainnointia ja teoksen kehittymisen prosessia, virheet eivät samalla tavalla iske omaan egoon. Se on kaikki vaan ihan luonnollista ja siitä vaan on hyvä olla jatkuvasti tietoinen. Eräänlaista itsensä ymmärtämisen ja tarkkailun prosessia siis. 

Ainoa oikea virhe jonka voi tehdä on jättää tekemänsä virhe korjaamatta. 

Figuurikin edistyy. Tämä on toiseksi viimeinen lyijykynätyö. Vielä yksi tämän jälkeen tänä lukukautena, ja sitten alkaa hiilellä figuurin piirto, ja samalla piirroksen koko kasvaa. Nyt piirretään 40cm kokoista, sitten 50-60cm. Tai siis alkaa niille, jotka jäävät seuraavalle lukukaudelle. Minä valitettavasti joudun palaamaan takaisin Ouluun joulukuussa. Hiilen kanssa piirtämisen jälkeen tänne jäävät onnekkaat kakkiaiset sitten aloittavat figuurin maalauksen öljyväreillä. 

Figuuri nyt. Vielä puolitoista viikkoa töitä edessä. Sitten vielä yksi... 

Tämä päivä figuurin kanssa oli turhauttava, jälki oli epätasaista, etenin metodin vastaisesti, jouduin poistamaan liian aikaisin tekemiäni juttuja ja sotkin koko ajan. Siis aivan kuritonta tekemistä. Ja lisäksi yksi pieni neulan kärjen kokoinen piste mallin oikeassa käsivarressa vaalealla alueella jostain syystä meni totaalisen mustaksi. Eli pieni piste, ilmeisesti reikä paperissa, aina suorastaan imi grafiittia itseensä kuten nanokokoinen musta aukko. Käytin ainakin puoli tuntia pelkästään siihen kun yritin saada sitä mustaa pistettä katoamaan. Ja aina se vaan tuli takaisin, levisi pitkin Biceps brachii:ta ja kun hinkkasin sen pois, paikalle ilmestyi paperinvalkoinen, kauas hohtava läikkä. Argh!

Maanantaisin olemme Maestron ohjauksessa tehneet öljyväreillä luonnoksia elävästä mallista. Viime maanantaina malli (sama kuin lyijärifiguurissa) jäi koululle pyöräillessään auton alle! Onneksi mitään vakavampaa ei sattunut. Ainoa näkyvä seuraus on oikeassa polvessa oleva laastari jonka häikäisevä kirkkaus muuhun ihoon nähden hieman häiritsee jalkojen piirtämistä. Koska malli ei siis maanantaina päässyt paikalle, kopioimme vanhojen mestareiden piirroksia öljyväreillä. Alla oma iltapäivän tuotokseni. Tämä oli hyvä ja mielenkiintoinen harjoitus. Koulun käytävillä näkee jatkuvasti opiskelijoita kopioimassa vanhojen mestareiden tauluja. Todella tehokas tapa oppia maalaamaan. Pitäisi jatkaa täällä kotosalla noita kahta omaakin kopiointiprojektia kun vaan jaksaisi. 

Master copy öljyväripaperille

Lisäksi Maestro näytti omia muotokuva- ja figuuriluonnoksiaan ja selitti miten ne oli maalattu ja antoi monia vinkkejä käytännön työskentelyyn. Kaiken kaikkiaan siis työteliäs puoli viikkoa takana. Huomenna taas aamusta cast roomiin maalaamaan!

Viikon saldo

Kävin vielä tänäänkin koululla tekemässä töitä. 

Pari tuntia meni grisaillen kanssa. Aloitin sen siis tiistaina. Samassa työpisteessä on toinenkin opiskelija (minä aamuisin ja hän iltapäivisin). Sovimme eilen että minä teen nyt lauantaina aamun töitä ja hän tulee puolen päivän aikaan. Sain vähän vietyä eteenpäin puolivarjoja yläoikealla. En ole tuohon kauhean tyytyväinen mutta tulipahan kokeiltua. Maanantaina jatkan tuosta. Saa nähdä mitä opettaja on mieltä. Tarkoitus on pitää valöörit tasomaisina tässä vaiheessa. Vasta toisella maalauskerralla alkaa sitten siirtymäkohtien sumentaminen...

Vaikka tämä akateemisen realismin prosessi on käytännössä aika pitkälti sama, oli väline grafiitti, hiili tai öljyvärit, erojakin löytyy. Ja materiaalina öljyväri on ihan erilainen kuin nämä muut. Aina kun oppii lisää ja kokemusta kertyy, kunnioitus mestareita kohtaan vaan kasvaa. Ei tämä helppoa ole!

Päivän tulos. Näköjään oikea puoli kaipaa lisää valoa. Tai varjot syvyyttä. Tai molempia...

Lopun aikaa koululla (melkein kahteen asti) tein lyijykynäfiguuriin varjoja. Sain tehtyä tuossa parissa tunnissa tuolin syvimmät varjot melkein kokonaan. Samalla kuuntelin kuulokkeilla Areenasta YLEn Radio 1:n tiededokkareita. Tiesittekö että aivoistakin on löytynyt imusuonia, joita siellä ei tiedetty olevan? Kukaan ei aiemmin ollut hoksannut asiaa tutkia koska kaikki lääketieteen oppikirjat sanoivat että aivoissa ei ole imusuonia. Kunnes joku lääkiksen opiskelija Suomessa löysi niitä (ja samaan aikaan Jenkeissä joku muu). Way to go... Näin se tiede edistyy. Kun löytyy joku joka ei usko mitä kirjoissa lukee, vaan katsoo mitä edessään näkee ja miettii että miksi?

Toinen taiteeseen liittymätön viimeaikainen huomio on se, että langattomat kuulokkeet on parasta. Ei tarvitse huolehtia roikkuvista johdoista kun piirtää ja/tai maalaa! Kannatti siis ladata kuulokkeiden akku, pitkästä aikaa... Omassa studiossa toki saisi kuunnella vapaammin mitä haluaa ihan vaan kaiuttimista. 

Koska maanantaina on taas Maestron sessio maalien kanssa, eikä figuuria piirretä, ehdin saada nämä lyijykynällä tehtävät varjot maanantaina taukojen ja viimeistään illan aikana valmiiksi tiistaiksi. 

Lyijärifiguuri. Mustat täplät on mallin kanssa merkattuja valöörejä. Lisäksi kirjoitin viereen mikä valööri mielestäni oli kyseessä, asteikolla 1-9. Tämän avulla sitten tein varjot ilman mallia tänään. Aikaa tuolin varjojen tekemiseen meni kaksi tuntia, ajatelkaapa... Eikä ne ole vielä edes valmiit. 

Ennen näitä varjostushommia tuli tehtyä aina lounasaikaan tai iltaisin. Mallin kanssa kun aikaa ei kannata tuhlata pitkällisiin varjosteluihin. Nyt lounaan aloitus tuppaa viivästymään koska grisaillea ei malta lopettaa kun tauko alkaa. Ja sitten kun malttaa, aikaa menee vielä paletin ja siveltimien puhdistukseen. Hyvä että ehtii syödä jotain ennen iltapäivän sessiota. 

Viimeistelyä ja uuden alkamista

Tänään viimeistelin Carpeaux -hiilipiirroksen. Kaulassa oli vielä pientä korjattavaa. Ruiskutin ulkona pintaan kaksi kerrosta fiksatiivia, eikä onneksi tullut samoja ongelmia kuin korvan kanssa keväällä. Ilmeisesti ne ongelmat johtuivat sitten kuumasta ja kosteasta säästä. 

Eilen katsottiin vielä opettajan kanssa toinen patsas kopioitavaksi kuin mitä alun perin sovittiin. Hain eilen Zecchistä uudet kehykset ja leikkasin ja kiinnitin aamulla uusiin kehyksiin uuden kankaanpalan. Pääsin maalaamisessa käyntiin ja huomenna työ jatkuu. Kunhan otan vielä nyt illalla esiin ja kouluun mukaan ne oikeat maalit ja maalausnesteet. Aloitin hieman eri tavaralla kuin ohjeet sanovat. Kangaskin on turhan tyyristä ja erilaista mitä tässä ensimmäisessä grisaillessa yleensä käytetään. Tuli ostettua tuota kangasta erehdyksessä "vähän" liikaa joten käytän sitä nyt erinäisiin tarkoituksiin. 

Eilen iltapäivällä luonnostelin figuuria mallista...

... ja tänään aloitettiin uuden kolmen viikon figuurin piirtäminen lyijykynällä. 

Tekemistä siis piisaa, ja olisihan noita omiakin projekteja kotona... 

Koulun loputtua illalla on jo aika hämärää. Syksy ja talvi on tulossa tännekin, ja kaasulämmitys on jo ajastettu illalle ja aamulle päälle. Villasukat silti on tarpeen. 

Some-virrassa

Mainetta ja kunniaa koulun naamakirjan sivulla :-D

Julkisuudesta huolimatta työt jatkuu. Laitoin juuri kasaan edellä mainittua grisaillea varten kehykset ja kankaan.

Kangas vaatii vielä hieman kiristämistä. Ensi viikolla pensselit heilumaan. 

Carpeaux

Carpeaux -patsaan piirtäminen edistyy. Enää jäljellä ihan hienoisia parannuksia maanantaina, ja sen jälkeen fiksatiivia pintaan ja tämä työ on valmis.

Patsaan nimi tulee tekijästään; Jean Baptiste Carpeaux. 

Työkalut: kolmea eri kovuusastetta hiiltä, hiekkapaperia hiilipuikkojen teroittamiseen, siveltimiä, pehmeä kumi, musta peili. Kuvasta puuttuu virkkuukoukku ja naru mittaamista varten sekä keppi (mahlstick) jolla nojata vakaan otteen aikaansaamiseksi. 

Ensi viikolla aloitan ensimmäisen patsaan maalaamisen grisaille -tekniikalla eli yhdellä värillä. Käytännössä tarvitaan kuitenkin titaaninvalkoista, ruskeaa (raw umber) ja mustaa. Ja tietysti maalausnesteitä, siveltimiä, paletti ja palettiveitsiä, jne. Kangas tulee olemaan 30x40cm tiheästi kudottua pellavaa.

Patsas on jo valittu, mutta siitä kuvia sitten myöhemmin. 

Flunssaa liikkeellä

Jouduin olemaan taas torstain ja perjantain pois koulusta. Oli sen verran sairas olo. Jokunen muukin on ollut samasta syystä pois, joku useammankin päivän. Syysflunssat kiertävät. Nyt olo alkaa jo kuitenkin parantua, joten maanantaina taas kouluun. 

Cast drawing ei siis paljoa ole edistynyt tällä viikolla. Siirryin varjoista valoihin, lähinnä puolivarjoja pitkin hitaasti hiipien. Sama jatkuu ensi viikolla. Jossain välissä aloitan piirtämään pöydän etureunan koristekuviota. Siinä onkin tekemistä. Jossain aikaisemmassa blogin kuvassa taitaa näkyäkin tuo pöytälevyn reunan kuviointi.

Kotona olen flunssasta ja kouluväsymyksestä huolimatta välillä harjoitellut maalaamista. Vähän turhan vähän olen tätä ehtinyt tehdä. Vuosi täällä loppuu kohta, joten mukaan pakattavat maalaukset pitäisi ehtiä jonkun verran kuivuakin ennen niiden irroittamista kehyksistä ja rullaamista putkiloon kotimatkaa varten.

Olen tilannut useampiakin isoja taidekirjoja Suomeen pojan osoitteeseen. Tänne ne eivät välttämättä ehdi tai en ainakaan ehdi niitä täällä paljoa lukea, joten sama lähettää ne Suomeen. Teen töitä jäljellä olevan ajan ahkerasti ja yritän oppia mahdollisimman paljon ennen paluutani.

Pientä edistystä

Cast drawing edistyy pikkuhiljaa, päivä päivältä. Nyt työstän varjoja. Tänään meni kolme tuntia silmien ja suun varjojen kanssa. 

Naapurityöasemalla piirustuslauta oli tippunut suoraan päähän. Hiukset sotkivat työn niin että hänen päivänsä kului vaurioiden korjaamisessa. Kannattaa laittaa pyyhkimen massaa piirroslevyn ja telineen väliin "laastiksi". Levy pysyy paremmin paikoillaan. 

Syön lounasta puistossa. Muuten viikko taitaa mennä sääennusteen perusteella sisätiloissa. 

Syksyn ensimmäinen figuuri

Syksy aloitettiin muutamalla lyhyellä poseerauksella jonka jälkeen piirrettiin ensimmäinen lyhyempi figuuri. Tähän käytettiin vajaa viikko. Tästä työpäivän verran meni minulla hukkaan kotona toipuessa. Kaikki muoto kuvassa oikealla syntyi siksi käytännössä kiireessä viimeisen päivän eli kolmen tunnin aikana. Lisäksi opettelin ensimmäistä kertaa volyymin kuvausta harjalla, eikä jälki ole oikein siistiä. Ajan puute näkyy.

Nyt piirrettiin suoraan canson -paperille, eli ei siirretty piirrettyä kuvaa huonommalta paremmalle. Pitäisi jo osata.

En ole lopputulokseen kauhean tyytyväinen tuon kiireen takia. Ensi viikolla aloitetaan kolmen viikon mittainen poseeraus. Maanantait tosin käytetään öljyväreillä figuurin luonnosteluun kankaalle, dry brush -tekniikalla, maestron opetuksessa. 

Uutta on myös se, että oma paikka studiossa valitaan koulun pistesysteemin mukaisessa järjestyksessä. Mitä enemmän teet kotitehtäviä ja erilaisia projekteja, sitä enemmän saat pisteitä. Se jolla on eniten pisteitä saa valita paikan ensimmäisenä, mallin asetettua paikoilleen. Näin ahkeria palkitaan ja vähiten hommia tehneet saavat ne paikat jotka eivät muille kelvanneet.

Viimeaikaisia piirroksia

Keskeneräinen figuuri ja siirtämistä vailla oleva kipsivalospiirros. Olen ollut pari päivää lepäämässä kotona. Huomenna voinnin mukaan kouluun.

Long time no see

Kesäloma Italiassa ja Suomessa on siis nyt ohi. Oli itse asiassa jo pari viikkoa sitten, kun aloitin Charles H. Cecilin koulussa (yksi monista Firenzen taidekouluista) muotokuvamaalauskurssin. Olin kurssin osallistujajonossa vielä vajaa viikkoa ennen kurssin alkua. Sitten joku mukava ihminen päätti perua osallistumisensa ja pääsin mukaan!

Kurssilla opeteltiin sight size -menetelmällä muotokuvamaalausta. Sight size tarkoittaa sitä, että malli, tässä tapauksessa ihminen, ja maalausalusta sijaitsevat vierekkäin. Maalari sitten katsoo sekä mallia että maalausta muutaman metrin päästä, tekee huomiota, astelee kankaalle ja tekee siveltimevetonsa, ja palaa takaisin "tarkkailupisteeseensä" katsomaan miltä nyt näyttää. Malli piirretään ja maalataan täsmälleen samaan luonnolliseen kokoon, eli malli ja maalaus ovat saman kokoiset. 

Aluksi piirrettiin hiilipiirros joka siirrettiin kankaalle, ja siitä sitten lähdettiin maalaamaan.

Toinen kurssin hiilipiirroksista

Piirsimme ja maalasimme kahta mallia, yhtä aamupäivän ja toista iltapäivän. Hiilipiirrosta tehtiin kolme päivää jonka jälkeen siirrettiin piirros kankaalle ja aloitettiin maalaaminen.

Aluksi maalasin grisaille -tyyliin, eli käytännössä mustalla, valkoisella ja raw umberilla. Kangas tietysti pohjustettiin ensin neutraalilla sävyllä.

Pikakelauksella loppuun, alla kaksi tekemääni muotokuvaa kahdesta mallista. Kumpaankin kului aikaa siis noin 30 tuntia, jossa mukana lukuisat lyhyet tauot joita pitää pitää että mallit jaksavat pitkät istunnot.

Molemmat vaatisivat vielä viimeistelyä, lähinnä ylävartalon alueelta (hartiat/hiukset) ja hiuksissa. Lisäksi tietysti voi vielä korostaa valokohtia ja korjailla muutenkin tarpeen vaatiesssa. Otin molemmista malleista valokuvat näitä viimeistelyjä varten. Kunhan maalaukset ovat valmiit, sitten kuivumisen jälkeen teen vielä vernissauksen ja kehystyksen.

Opettajana kurssilla oli todella mukava ja asiansa osaava taiteilija, Nicholas Beer, joka oli opettanut pari vuosikymmentä Cecilin koulussa ja nyt hänellä on Englannissa oma studio ja koulu. Hän on myös kirjoittanut kirjan muotokuvamaalauksesta sight size -menetelmällä, jonka kävin ostamassa kurssin aikana.

Tänään alkoi pitkän odotuksen jälkeen koulunkäynti Angel Academyssä. Aloitin uuden kipsivaloksen kopioinnin hiilellä:

Lisäksi kotona odottaa muutama taulu, jotka pitäisi saada joko viimeisteltyä tai pistettyä kunnolla vauhtiin. Fiilikset on näiden suhteen hyvät. Alkukesän Angel Academyn kurssi jolla kopioin van Dyckin maalauksen Daedalus ja Ikaros sekä tämä muotokuvamaalauskurssi antoivat todella paljon kaivattua oppia ja varmuutta öljyvärien käsittelyyn ja maalaamiseen. Tältä pohjalta on paljon parempi jatkaa näitä maalausharjoituksia. :)